torstai 31. elokuuta 2017

Iidan ja Pekon 3. vuosipäivä -video

Moikka!

Koulut ovat alkaneet jo jonkin aikaa sitten sekä arkikin on lähtenyt rullaamaan hienosti, joten pikkuhiljaa bloginkin olisi aika palailla kesätauoltaan! Tänään, 31.8 vietettiin minun ja Pekon kolmatta vuosipäivää, jonka kunniaksi päätin blogiinkin julkaista tämän videon meistä. Pian on tulossa uusia postauksia mm. starteista, joita ajoin kesän aikana Lillillä.



keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesäkuun hiitti

Moikka taas pitkästä aikaa!


Aika on vierähtänyt taas huiman nopeasti. Ensimmäinen kuukausi kesälomaa meni aivan silmänräpäyksessä, samoin kuin edellisestä postauksesta kuluneet kaksi kuukautta. Lupasin itselleni, että kesälomalla olisin aktiivisempi kuin koskaan ennen, mutta toisin taisi käydä. Tuntui kuitenkin hyvältä pitää näinkin pitkä tauko postailusta, mutta sitäkin mukavampaa on viimein palata takaisin blogin pariin paremman motivaation kera. Kesäkuun aikana juuri mitään ihmeellistä ei ehtinytkään onneksi tapahtua lukuun ottamatta sitä, että pääsin vihdoin ja viimein ajamaan ensimmäisen starttini Hämeen paikallisraveissa 17.6. Niin kuin voisi kuvitella, en kuitenkaan kilpaillut Lillin kanssa, vaan pääsin pitkästä aikaa Ozzian-nimisen ponin kärryille, joka asustaa Poni-Ilolan poniravikoulussa. Ensimmäiseksi startiksi se ei ollut mikään maailman parhain. Jo lämmittelyssä huomasin, että Ossi painoi paljon ohjalle ja laukkasi herkästi, enkä ole tottunut ajamaan sellaisilla poneilla. Minun takiani jouduttiin myös uusimaan volttaus kerran, ja lisäksi Ossi hylättiin liikojen laukkojen vuoksi. Epäonnistumisista huolimatta lähdin kuitenkin hyvillä mielin takaisin kotimatkalle, sillä olin tyytyväinen, että selvisin ensimmäisestä startistani ehjin nahoin, vaikka jännitys ennen kisapäivää olikin kova. Vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta, niin minua vieraammalla ponilla kilpaileminen hieman epäilytti, sillä en tunne sitä tai tiedä, miten sillä "kuuluisi" ajaa. Kaikesta huolimatta kyseessä oli hauska ja ikimuistoinen reissu!




Kesäkuun 14, päivänä kävimme myöskin Lillin ja Pekon kanssa niiden ensimmäisellä yhteisellä hiitillä. Tarkoituksena oli alun perin päästä radalle isolla porukalla, mutta valitettavasti osa joutui perumaan, ja päädyimmekin radalle vain kahden ponin kera.
Saavuimme Killerin raviradalle hieman ennen kello 18. Keli oli aivan ihana hiittaamiseen! Aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta itselleni ei tullut ainakaan liian kuuma. Annoimme ponien tutustua paikkaan ja veimme ne valjastuspaikoille. Pekon kanssa tässä oli aluksi hieman ongelmia, mutta pienen suostuttelun jälkeen molemmat poni seisoivat siellä nätisti odottamassa varusteiden laittoa. Tyhjensimme autosta minun ja ponien tavarat, jonka jälkeen harjailin ja siistin poneja jo toiseen kertaan, sillä olin tehnyt sen jo aikaisemminkin kotona ennen lähtöämme. Emme pitäneet mitään kiirettä, sillä Pekon ohjastaja tuli paikalle vähän myöhässä. Pikkuhiljaa aloitin valjastamaan niitä. Molemmilla poneilla käytin samoja varusteita, mitä kotonakin lukuun ottamatta sekkejä, y-rintaremmejä, Pekolla olevaa potkuremmiä, sekä Lillin suitsiin laitettuja kokosilmälappuja.





Kello 19 aikaan olimme viimein valmiita lähtemään radalle Anninkin tultua paikalle. Ajoin itse Lilliä, ja Anni puolestaan Pekkoa. Killerillä sattui olemaan juuri samaan aikaan ratsastuskilpailut. Ratsukot harjoittelivat onneksi vain yhdessä kohdassa rataa, joten pystyimme kuitenkin ajamaan poneilla hiittiä rataa ympäri, kunhan hiljensimme aina hevosten kohdalla. Alkuun kävelimme noin puoli kierrosta, jotta ponit saisivat tutustua rataan ja samalla lämmitellä käynnissä. Tämän jälkeen lähdimme hölkkäämään.  Pekkoa selvästi jännitti aina suurien hevosten ohittaminen, sillä se ei ole tottunut näkemään usein täysin vieraita hevosia ratsastajat selässä. Tunne oli kuitenkin molemminpuolinen, sillä myös hevoset tuntuivat pelkäävän Pekkoa, sillä sen varusteista kuului omituista kilinää. Lilli puolestaan ei välittänytkään muista eläimistä, vaan keskittyi hienosti omaan juoksuunsa. Se oli innokas ja tuntui radalla paljon reippaammalta, kuin kotona. Parin kierroksen hölkkäämisen jälkeen suuntasimme volttauspaikalle 1600 metrin paalulle. Volttaaminen sujui kummankin ponin osalta hyvin. Lähdimme juoksemaan kokonaisen kierroksen ympäri.  Lilli tajusi heti, mistä oli kyse ja ravasi niin reippaasti, ettei Pekkokaan meinannut pysyä perässä. Harmillisesti emme kuitenkaan pystyneet ottamaan aikaa ratsastuskisojen vuoksi.




Tämän jälkeen siirryimme radan ulkopuolelle, ja vaihdoimme ponit. Oli kieltämättä kivaa hiitata pitkästä aikaa Pekonkin kanssa!  Kävelytimme poneja hetken, jonka jälkeen päätimme juosta toisenkin hiittikierroksen. Huomasin heti, ettei Pekko selvästikään ravannut niin hyvin kuin kotona. Lisäksi se jäi Lillistä melko paljon jälkeen. Se varmasti oli jo väsynyt juostuaan monta kierrosta, sekä jännittynyt joutuessaan juosta vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä. Oli miten oli, Lillin hiljentäessä tarkoituksellisesti pääsimme viimein sen rinnalle. Juostessaan samaan tahtiin kaverinsa kanssa Pekkokin alkoi reipastua, ja loppusuoralla saimme juuri ja juuri ohitettua sen.  Tämän jälkeen hölkkäsimme vielä hitaasti yhden kierroksen loppuverryttelyksi ja suuntasimme takaisin tallialueelle. Siellä kävelytimme poneja vielä pienen lenkin kärryjen kanssa.




Molemmat ponit käyttäytyivät hiitillä hienosti ja loppujen lopuksi olen tyytyväinen sekä Lillin, että Pekon juoksuun. Myöskin matka kotiin päin sujui hyvin, ennen kuin avasimme kotipihassa trailerin oven. Pekko oli nimittäin hangannut hännästään suuren tupon jouhia  irti. Se oli kieltämättä ärsyttävää, kun häntä oli pitkään kamalan näköinen. Nyt heinäkuun puolella se on kuitenkin alkanut näyttää paremmalta, sekä jouhiakin on alkanut kasvaa takaisin. Se on aikaisemminkin hangannut häntäänsä kuljettaessa, mutta ei yleensä noin pahasti. Tästä siis opimme, että jatkossa Pekon häntä täytyy pintelöidä aina sen mennessä traileriin!



Kesäkuun loppupuolella käytyämme hiitillä aloin etsimään Lillille sopivaa starttia, jotta pääsisimme viimein kilpailemaan. Sellainen onneksi löytyi, ja tänään onkin meidän ensimmäinen yhteinen starttimme Hankasalmen raviradalla. Tavoitteenamme ei ole voittaa, vaan saada hyväksytty juoksu, johon olemme tyytyväisiä. Startista on tulossa myöhemmin postausta! 

lauantai 6. toukokuuta 2017

Ponien kuulumisia & Summer Bucket -list 2017


Moikka!

Pahoittelen tätä hieman pidempää postaustaukoa Lillin tulon jälkeen. Olenkin jo pitkään aikonut kirjoittaa tästä blogin uudesta päätähdestä, mutta into bloggaamiseen on jälleen kerran ollut hukassa. Nyt onneksi motivaatio on alkanut pikkuhiljaa palailla sekä monia uusiakin postausideoita pyörii mielessä, joten päätin vihdoin ja viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa lyhyesti ponien kuulumisista, sekä samalla kertoa pientä infoa tämän vuotisesta Summer Bucket -listastani.





Lilli muutti meille tasan kuukausi sitten, 8. huhtikuuta. Se on kotiutunut hienosti, ja tuntuu kuin se olisi asunut meillä jo ikuisuuden. Pekosta ja Lillistä tuli nopeasti kavereita, mutta niillä on selvästi edelleen paljon kilpailua ruoasta ja huomiota, jonka vuoksi sekä hampaita, että takajalkoja näytellään välillä puolin ja toisin. Tästä syystä tämän postauksen vappuisia kuvia ottaessa hieman jännitti, miten ponit suhtautuvat olemaan vierekkäin kuvattavina vieläpä ilmapallojen ja muiden koristeiden kanssa. Ne kuitenkin yllättivät minut positiivesti käyttäytymällä järkevästi, lukuunottamatta kaiken serpentiinin syönnin yrittämistä. 









Tänä keskiviikkona eläinlääkäri tuli antamaan molemmille poneille influenssa- ja jäykkäkouristusrokotteet, sekä samalla saimmekin niiden rokotteet kulkemaan oikeassa rytmissä. Seuraavana päivänä molemmilla poneilla oli lämpöä, mutta Pekko oli kuitenkin huomattavasti Lilliä kipeämpi. Se paranikin nopeasti jo perjantaihin mennessä, mutta Pekon kuume vain nousi ja vointi huononi päivän aikana. Selvisimme onneksi kuitenkin vain säikähdyksellä ja kuumelääkkeellä, sillä illalla ruuna oli jo selkeästi virkeämpi ja tänäänkin koko päivän terve ja kuumeton. Tällä hetkellä molemmille poneille kuuluu siis oikein hyvää. Tästä huolimatta ne saavat rokotteiden vuoksi  kuitenkin muutaman päivän vapaan rankasta liikutuksesta, mikä onkin poneille  varmasti mieluinen!




Nyt pääsemmekin viimein  otsikon toiseen aiheeseen, Summer Bucket -listaan. Summer Bucketin säännöt ovat yksinkertaiset. Kuten moni varmasti tietääkin, sen ideana on toteuttaa kesäloman aikana mahdollisimman monta kohtaa listasta, johon te saatte tämän postauksen kommenteissa ehdottaa haasteita minulle ja poneille. Otan mukaan vain hevosiin ja bloggaamiseen liittyviä, järkeviä ehdotuksia. Kesän lopuksi teen postauksen, jossa katsomme, kuinka monta haastetta olen saanut suoritettua. Suorittamattomista tehtävistä saan jonkilaisen rangaistuksen. Melko yleinen rangaistus on esimerkiksi kylmän vesiämpärin kaataminen päälle, mutta halutessanne voitte kertoa muitakin ideoitanne, jos jotai tulee mieleen. Aikaa kommentoida ehdotuksianne on 31.5 asti.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Pekon muutto kotiin



Viime viikolla, 1.4,  olikin hieman tavallista erikoisempi lauantai-aamu. Jouduin heräämään jo klo 7, ja heti aamutoimien jälkeen lähdimmekin traileri perässä kohti Riitaojaa. Edessä oli siis muuttopäivä, jolloin Pekko tuli lopullisesti meille kotiin, viikkoa ennen uutta ponia. Perille saapuassamme otin tallin hevosista muutamia kuvia muistoksi, jonka jälkeen aloitinkin ponin harjaamisen ja jalkojen pintelöinnin. Selvisimme melko nopeasti, sillä suurimman osan tavaroista olimme pakanneet ja vieneet kotiin jo aikaisemmin. Pekon lastaamisessakaan ei mennyt kovin kauaa, vaikka pientä vastustelua oli, ja trailerin nähdessään poni tekikin pienen karkureissun 10 metrin päähän.





Matka sujui hyvin, niin kuin oikeastaan kaikki muukin. Poni oli aivan ihmeissään osittain vieraan näköisestä paikasta, joka taisi kuitenkin jollain tavalla tuntua tutulta, sillä se onhan viettänyt meillä kaksi viimeisintä kesää. Tarha suurine lumikasoineen oli kieltämättä aika erinäköinen kuin kesällä, ja lisäksi rakennuksetkin olivat uudistuneet. Tallin lisäksi tarhaan oli tullut myös mökki toimittamaan varustehuoneen virkaa, sekä piha oli täynnä lautoja ja työvälineitä, joiden avulla rakennettiin myös suurta heinävarastoa siihen, missä aikaisemmin olimme pitäneet telttaamme. Talli oli edelleen samalla vanhalla paikalla, mutta yhden karsinan sijasta siellä olikin niitä kaksi kappaletta sekä muutenkin se oli kokenut muodonmuutoksen. Aamupäivän poni pysyttelikin pääasiassa tarhan takaosassa muutamaa kertaa lukuunottamatta, jolloin se juoksi lenkkeilijöiden perässä portin luokse. Sitä selvästikin jännitti, sillä päiväheinien syöminenkään ei oikein maittanut, ellen ollut istumassa sen vieressä. Myöhemmin poni virkistyikin kokonaan, sekä ujouskin kaikkosi. Poni pääsi käymään myös tallissa, eikä se ollutkaan sisältä yhtä pelottava, mitä ulkopuolelta. Tämän jälkeen se alkoikin kotiutua nopeasti.





Sunnuntai, maanatai ja tämänkin päivä ovat sujuneet hienosti. Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa kävellen hieman enemmän ympäristöön, sekä tänään pääsimme ajolenkille pitkästä aikaa. Pekkoa en ollut pystynyt vähään aikaan liikuttamaan kunnolla jäisten teiden vuoksi, vaan olimme ainoastaan käyneet kävely- ja ohjasajolenkeillä. Tämän vuoksi ponille onkin kertynyt huimasti ylimääräistä virtaa, jonka kyllä huomaa sen juoksennellessa tarhassa sekä myöskin tämänpäiväisellä ajolenkillä. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan "lomailun" jälkeen ollut mennä kunnon hikitreeniä, joten tyydyimme lähinnä tutustumaan 3 kilometrin pituiseen, mäkiseen ajoreittiin suurimmaksi osaksi kävellen. Pohja oli loskainen, mutta onneksi ei kuitenkaan liian liukas, joten menimme kuitenkin pari ravipätkääkin. Pekko käyttäytyi kieltämättä hyvin, vaikka minulle itselleni tulikin jossain vaiheessa sellainen "apua mitä jos se nyt tekee jotain tyhmää, kun se viime kesänäkin sääti aina tässä kohtaa ja nyt tuuleekin paljon" -fiilis, mutta tämäkin ajatus osoittautui täysin turhaksi. Oli ihanaa päästä taas kärryjen kyytiin, sekä oli ihanaa, kun kelikin oli aurinkoinen tuulisuudesta huolimatta!





Ensi viikonloppuna on tosiaan se kauan odotettu päivä, jolloin tulen saamaan toisen ikioman ponini. Tuntuu todella oudolta miettiä, että pian pihassa seisookin yhden sijaan kaksi ponia, vaikka samaan aikaan se onkin aivan huippua. En tosiaankaan tiedä, kuinka pystyn odottamaan lauantaihin asti, mutta toivon mukaan viikko menisi nopeasti. Kyseinen hevonen on  9-vuotias shetlanninponitamma Lilli, joka tulee minulle raviponiksi sekä samalla pitämään Pekolle seuraa. Samalla siitä tietenkin tulee myös toinen blogin päätähdistä. Myöhemmin ajattelin tehdä Lillistä Q&A-postauksen, joten halutessanne voitte laittaa jo tämän postauksen kommentteihin mitä vain kysymyksiä siihen liittyen! 




torstai 23. maaliskuuta 2017

Millä perusteella liityn lukijaksi?



Tällä kertaa onkin luvassa hieman erikoisempi postaus, jonka viime postauksessa mainitsinkin julkaisevani pian. Tomunseasta-blogin kirjoittaja haastoi minut tekemään tällaisen postauksen, jossa kerron miksi ja millä perusteella liityn blogeihin yleensä lukijaksi.

Haasteen ohjeet

1. Kirjoita nämä ohjeet ylös.
2. Kirjoita asioita, joita otat huomioon, kun liityt blogiin.
3. Laita postaukseen halutessasi kysymyksiä, kuten "Katsonko kuvien laadun?"
4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiat, millä perusteella liityt lukijaksi.
5. Lopuksi haasta vähintään 5 bloggaajaa tekemään tämänkaltainen postaus


Kuten monilla muillakin, heti ensimmmäisenä huomioni kiinnittyy aina blogin banneriin ja muutenkin ylipäätään ulkoasuun, joka nykyään on todella oleellinen asia blogimaailmassa. Jos ulkoasu on liian epäsiisti tai sekava, eikä siihen ole jaksettu panostaa, siitä saa usein sellaisen kuvan, ettei myöskään sisältöön ole panostettu, jonka vuoksi en yleensä ala blogia edes selaamaan tarkemmin. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. huonot ja ärsyttävän silmiinpistävät väriyhdistelmät sekä huolettomasti tehdyt ja rajatut bannerit. Sitäkin suurempi miinus on myös se, ettei ulkoasulle ole kirjaimellisesti tehty mitään tai blogissa ei ole edes banneria. Aloittelevat blogit ovat toki asia erikseen, sillä vasta-aloittanut bloggaaja ei välttämättä tiedä koodeista tai bannereiden teosta tai siitä, että niitä voi jopa tilata ilmaisesti. Luen tästä huolimatta kuitenkin paria aloittelevaa blogia, joiden ulkoasu on muokkaamaton, mutta niissä vielä alkuun puutteellisen ulkoasun korvaavat siisti ja mielenkiintoinen teksti.
Erikoiset ja taitavasti tehdyt, siistit ja hienot ulkoasut puolestaan miellyttävät silmää. Jos itse ei osaa tehdä siistiä banneria tai koodailla ulkoasua, blogimaailmasta löytyy monia jotka voivat tehdä sen puolestasi ilmaiseksi tai maksua vastaan. Tätä ei kuitenkaan kannata käsittää väärin, sillä todella yksinkertainenkin ulkoasu voi olla nätti ja hyvä vaihtoehto blogin aiheen kannalta sekä muutenkin mukavaa vaihtelua, enkä tietenkään lue blogia vain ulkoasun vuoksi.



Seuraavaksi siiirrytään blogin kaikkein oleellisimpaan ja tärkeimpään osaan, tekstiin. En koskaan liity lukijaksi sellaiseen blogiin, jossa käytetään pelkkää puhekieltä, eikä oikeinkirjoituksesta ole tietoakaan. Teksti ilman isoja alkukirjaimia, pisteitä ja pilkkuja on häiritsevää luettavaa, sekä tämänkaltaiset yhdys sana virheet kaikkein ärsyttävävimpiä. Hymiöiden käyttö kannattaa vähentää aivan minimiin, sillä vaikka niitä on tottunut käyttämään aina normaalisti kirjoittaessa tekstiviestejä, postauksen saa näyttämään monta kertaa asiallisemmalta ilman niitä. Aluksi minullakin oli tämä ongelma, mutta pari kertaa saadessani siitä huomautuksia, vähensin niiden käyttöä, vaikka se tuntuikin aluksi oudolta.
Vaikka oikeinkirjoitus olisikin kunnossa, se ei aina tarkoita sitä, että liityn blogiin aina suoraan lukijaksi. Sen lisäksi tekstin täytyy olla mielenkiintoista ja monipuolista luettavaa sekä sujuvasti kirjoitettu. Liian tönkkö teksti ei ole kivaa luettavaa. Erilainen ja hyvällä tavalla tavallisesta poikkeava kirjoitustyyli saa myös usein kiinnostumaan blogista enemmän.

Aktiivinen postaustahti on mielestäni hyvä juttu, sillä yleensä en aloita lukemaan blogia, johon postauksia tulee vain muutaman kerran vuodessa. Tekstiä täytyy myös olla riittävästi ja jos tuntuu, ettei saa syystä tai toisesta kirjoitettua postaukseen kuin pari lausetta, kannattaa jättää suosiolla sen teko myöhemmäksi. Jos ei ole mitään asiaa tai kerrottavaa, niin älä kirjoita väkisin, vaan tee postaus silloin, kun motivaatiota on enemmän. Kuvapostaukset ovat tietenkin eri asia, eikä jokaisen postauksen tietenkään tarvitse olla erityisen pitkä.


Mielestäni hyvälaatuiset kuvat ovat blogin a ja o. Jokaisessa postauksessa kuuluisi olla kuvia edes pari kappaletta elävöittämään tekstiä. Heilahtaneet ja epätarkat kuvat saattavatkin pilata hyvin kirjoitetun postauksen. Tästä syystä kamerat, erityisesti järjestelmäkamerat ovat oikein käteviä apuvälineitä bloggaajalle, sille useimmiten niillä otetut kuvat ovat laadukkaampia. Blogissa saa toki esiintyä puhelinkuvia, kunhan ne eivät ole huonolaatuisia. Isokokoiset kuvat ovat aina plussaa, sillä on mukavampaa, kun ei tarvitse klikkailla kuvia suuremmiksi nähdäkseen ne paremmin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä joskus hieman pienempikin kuvakoko voi toimia.

Myöskin tärkeä asia blogissa on mielestäni esittelysivut blogin päätähdille. Postauksia voi joskus olla hankala ymmärtää, jos ei tiedä kenestä puhutaan tai vaikkapa mikä hevonen on kyseessä, minkä vuoksi en välttämättä liittyisi lukijaksi. Tästä syystä pienen esittelytekstin kannattaa kirjoittaa esimerkiksi näkyvälle paikalle gadgeteihin sekä mahdollisesti välilehtiin myös tarkemmat esittelyt blogin ylläpitäjälle ja muille päähenkilöille, kuten eläimille. Yleensä esittelysivuja löytyy jokaisesta blogista, mutta joskus törmää niihinkin, joissa siitä ei ole tietoakaan.

Vaikka blogi täyttäiskin kaikki kriteerit, myöskin sen aihe tietenkin vaikuttaa siihen, liitynkö lukijaksi vai en. Luen suurimmaksi osaksi hevosblogeja, mutta lukulistaltani löytyy myös pari lifestyle- ja eläinblogia. Tykkään lukea samanlaisista aiheista, mistä itsekin bloggaan, eli useimmiten ravi- ja shetlanninponiblogit kiinnostaisivat minua eniten, mutta luen todella paljon muitakin erilaisia hevosiin liittyviä blogeja.



Pähkinänkuoressa:

- Siisti ja panostettu ulkoasu
- Mielenkiintoista tekstiä, oikeinkirjoitus tärkeää, ei liikaa hymiöitä
- Aktiivinen postaustahti
- Paljon suuria, hyvälaatuisia kuvia
- Selkeät esittelysivut
- Kiinnostava aihe


Tässä olivat siis perusteet, joilla liityn blogiin lukijaksi sekä samalla kriteerit mielestäni hyvään blogiin. Tämän haasteen saavat toki tehdä kaikki muutkin, joita en erikseen mainitse, mutta haastan tähän ainakin nämä seuraavat blogit: